22.10.2013

Mikä on kirjan normaalihinta?

Kirjabloggarit tempaisivat 3.9.2013 tukikampanjan, jossa teemana oli ostaa normaalihintainen kirja ja esitellä se blogissaan. Tavoitteena oli tukea kustannusalaa ja kirjakauppoja. Ajatus oli kaunis, mutta älytön.

Ensimmäisenä silmiini särähti termi ”normaalihintainen”. Kirjalla ei ole normaalihintaa. On olemassa kustantajan määrittelemä suositushinta, josta jälleenmyyjät koosta ja määräävästä markkina-asemastaan riippuen kiristävät alennusprosentteja siirtäen ne suoraan myyntikatteeseensa. On selvää, että suuret kirjakauppaketjut saavat suuremmat alennukset, jota perustelevat suuremmilla ostomäärillä. Pienillä kirjakaupoilla ei ole tätä neuvotteluasemaa. Siksi niiden myymät kirjat ovat yleensä kalliimpia kuin ketjumyymälöissä.

Vierailin eri blogeissa päivän aikana ja moni bloggari hehkutti ostaneensa kirjan Suomen suurimmista kirjakauppaketjuista. Tämä ei ole huono asia, ottaen huomioon, minkä määrän libristejä eli kirjakaupan ammattitaitoisia myyjiä ne työllistävät. Mutta jos oikeasti olisi haluttu tukea reilun kaupan hengessä kirjamyyntiä, olisi kirja pitänyt ostaa pienestä, itsenäisestä kirjakaupasta, joka sinnittelee suuriensuomalaisten ja akateemisten varjossa. Näitäkin on vielä Suomessa, vaikka kirjojen verkkokauppa vie yhä useampaa kirjakauppojen hautausmaalle.

Kuinka paljon sinä maksaisit kirjasta?


Osta normaalihintainen kirja -päivä herätti kysymyksen: ”Kuinka paljon minä maksaisin kirjasta?” Yritin herätellä Facebookissa keskustelua aiheesta ja pari kustannusalan henkilöä uskalsikin kommentoida.  Ehdotin: ”Maksaisin 10 € kovakantisesta, 5 € pokkarista ja 10 € kuukaudessa E-kirja-palvelusta, jossa voisin lukea teoksia Netflix-tyyppisessä kirjamediassa.”

Sain vastauksen: ”Ei tuolla yksikään kustantamo elä.” Ei eläkään. Miksi siis toimintamallia, josta kukaan ei hyödy tai saa voittoa, jatketaan? Kirjakaupoilla menee yhä huonommin, kun kirjamyynti siirtyy verkkoon. Miksi? Siksi, että kustantamot saavat paremmat myyntikatteet niistä kirjoista, joita myyvät omilla kauppapaikoillaan.

Jo kauppaoppilaitoksen markkinoinnin perusteissa opitaan hintajouston periaate: mikä on se hinta, jolla saadaan optimaalinen määrä tuotetta/palvelua myytyä asiakkaalle kannattavasti. Menestys on yhdistelmä tehokasta tuotantoprosessia, onnistunutta hinnoittelua sekä kustannustehokasta jakelua.

Pelastuuko kustannusala normaalihintaisilla kirjoilla?


Kriisi on mahdollisuus tehdä toisin ja oppia toisenlaisia, ehkä parempia toimintamalleja. Kirjan ympärille on muodostunut palveluita, toimintoja ja rakenteita, joiden etujen mukaista on hidastaa esimerkiksi sähkökirjan kuluttajaystävällistä hinnoittelua. Joistakin tuotantoprosessin välikäsistä on luovuttava tai niiden on kehitettävä edelleen palveluita, jotka tukevat digitaalista julkaisemista. Tekemistä on myös sähkökirjan arvonlisäverotuksen kanssa, joka tällä hetkellä on Euroopan korkein, peräti 24 %.

Tässä prosessissa kannattaa kustantamon muodostaa faniensa kanssa vahva yhteisö ja pyrkiä vuorovaikutukseen säännöllisesti ostavan asiakkaan kanssa, ei vain kirjalogistiikkaa tai jälleenmyyntipaikkaa tarjoavan yrityksen kanssa.

Seuraavaksi varmaan tempaistaan ja vietetään Pelastetaan libristit! -päivää, jonka tuotolla tuetaan uhanalaisten kirjakaupan myyjien uudelleenkouluttautumista kirjaverkkokauppojen chat-asiakaspalvelijoiksi.

4 kommenttia :

  1. Hei vain, osallistuin osta kirja -päivään, enkä kokenut sitä älyttömänä. Normaalihintakin taisi vain viitata siihen, että ostettava kirja ei olisi erikoistarjouksessa tai käytetty, eli katetta jäisi mahdollisimman paljon. En usko, että kukaan ajatteli, että tuolla tempauksella pelastettaisiin tai uudistettaisiin koko kirja-ala, tai edes joku pikkukauppa, vaan nimeomaan mietittäisiin hiukan omia ostotottumuksia: mistä, miksi ja millä hinnalla. Itse esimerkiksi havahduin siihen, että etsiessäni 'sopivaa' (= tarjonta, mahdollisuus käydä ostoksilla) pientä ja riippumatonta kirjakauppaa reilun 400km säteellä asuinpaikastani, ei sellaista edes löytynyt! Tempauksesta on seurannut hyvää keskustelua, niin kuin tämä sinunkin kirjoituksesi!

    VastaaPoista
  2. Sannabanana olikin jo sanonut pitkälti sen, mitä mieleni päälle tästä tekstistä nousi. Palautetta kirjabloggaajat tästä(kin) tempauksesta saivat, sekä kitkerää että vähän makeampaa. Somen syövereissä sovittu yhteispostaus ei ehkä ollut termistöltään viimeiseen asti viilattu oikeaksi, harva bloggaaja kun on talousalan ammattilainen. Mutta ideana oli avata kirjan ympärillä pyörivää bisnestä niin itselle kuin blogin lukijoillekin. Kirjabloggaajia "syytettiin" keväällä ilmaisten arvostelukappaleitten hehkuttamisesta, ja yksi tarkoitus tuolla teemapäivällä oli osoittaa, että kirjallisuutta lukevat ja harrastavat ihmiset myös usein ostavat kirjoja ja ihan sillä kaupan täydellä, alentamattomalla hinnalla jopa.

    Törmäsin Sannabananan lailla ongelmaan pienen, riippumattoman kirjakaupan löytämisestä. Eipä niitä niin vain olekaan pienissä kaupungeissa. Sattumalta pääsin kuitenkin ns. kivijalkakaupasta ostamaan pienkustantamon runoteoksen, joten varsin reilun kaupan hengessä ostoni tein ja sitä hehkutin sitten, kuten oli sovittu. Mistä muuten johtuu, että yleensä vain hyvää tarkoittavien kirjablogien kirjoituksista käytetään näitä alentavia kuvailuja? Eikö saa kertoa, että lukeminen on mukavaa?

    Mitä tulee tuohon ideaan kirjakaupan myyjien uudelleenkouluttamisrahaston perustamiseen, niin toki voisi olla ihan varteenotettava. Luulen kuitenkin, että ennen sitä joudutaan perustamaan Pelastakaa kirjastonhoitajat -keräys.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :) Nimenomaan halusin herättää keskustelua siitä, mikä oikeastaan on se kirjan normaalihinta. Sitä kun ei oikeasti ole.

    Olen samaa mieltä siitä, että nimenomaan kirjabloggarit vievät verkossa eteenpäin rakkautta lukemiseen ja kirjallisuuteen. Twitterissäkin on moni kirjailija valittanut sitä, että heidän teoksensa hukkuvat kirjasesongin kohinaan. Kirjabloggarit ovat siksi tärkeä sidosryhmä kirjailijoille ja kustantamoille suositellessaan teoksia muille lukijoille.

    Halusin tosiaan tuoda bloggauksellani julki myös sen, että pieniä kirjakauppoja ei enää juuri ole ja jos on, ne ovat monitoimitiloja, joissa saattaa olla kahvila- ja näyttelytoimintaa. Monet antikvariaatitkin ovat siirtyneet kauppaamaan teoksia verkossa. Kirja-alan kriisi kurittaa eniten nimenomaan oikeita kirjakauppoja.

    Minusta kampanjanne oli hyvä, vaikka kommentoin sitä kärkevästi. Sehän sai aikaan keskustelua ja silloin se on tavoitteensa saavuttanut. Kannatan sitä, että tehdään asioiden eteen konkreettisia tekoja, vaikka ne olisivat arvostelijoiden mielestä kuinka hölmöjä tahansa. Kaikkia kun en vaan voi miellyttää.

    VastaaPoista
  4. Hyvä aihe. Olen suuri ja pitkäaikainen kirjafani ja alalla töissä, eikä sekään ole saanut minua pitämään useimpien kirjojen suositushintoja muina kuin hirvittävän kalliina. Mainitsemasi 10 € kovakantisesta ja 5 € pokkarista sopisivat minunkin kukkarolleni paremmin. Huomasitkohan Liukkosen kirjoituksen melkein samasta asiasta: http://liukkonen.wordpress.com/2013/12/29/miksi-mina-niita-ostan?

    VastaaPoista