Kirjabloggarit tempaisivat 3.9.2013
tukikampanjan, jossa teemana oli ostaa normaalihintainen kirja ja
esitellä se blogissaan. Tavoitteena oli tukea kustannusalaa ja
kirjakauppoja. Ajatus oli kaunis, mutta älytön.
Ensimmäisenä silmiini särähti
termi ”normaalihintainen”. Kirjalla ei ole normaalihintaa. On
olemassa kustantajan määrittelemä suositushinta, josta
jälleenmyyjät koosta ja määräävästä markkina-asemastaan
riippuen kiristävät alennusprosentteja siirtäen ne suoraan
myyntikatteeseensa. On selvää, että suuret kirjakauppaketjut
saavat suuremmat alennukset, jota perustelevat suuremmilla
ostomäärillä. Pienillä kirjakaupoilla ei ole tätä
neuvotteluasemaa. Siksi niiden myymät kirjat ovat yleensä
kalliimpia kuin ketjumyymälöissä.
Vierailin eri blogeissa päivän aikana
ja moni bloggari hehkutti ostaneensa kirjan Suomen suurimmista
kirjakauppaketjuista. Tämä ei ole huono asia, ottaen huomioon,
minkä määrän libristejä eli kirjakaupan ammattitaitoisia myyjiä
ne työllistävät. Mutta jos oikeasti olisi haluttu tukea reilun
kaupan hengessä kirjamyyntiä, olisi kirja pitänyt ostaa pienestä,
itsenäisestä kirjakaupasta, joka sinnittelee suuriensuomalaisten ja
akateemisten varjossa. Näitäkin on vielä Suomessa, vaikka kirjojen
verkkokauppa vie yhä useampaa kirjakauppojen hautausmaalle.
Kuinka paljon sinä maksaisit kirjasta?
Osta normaalihintainen kirja -päivä
herätti kysymyksen: ”Kuinka paljon minä maksaisin kirjasta?”
Yritin herätellä Facebookissa keskustelua aiheesta ja pari
kustannusalan henkilöä uskalsikin kommentoida. Ehdotin: ”Maksaisin 10 € kovakantisesta, 5 € pokkarista ja 10 € kuukaudessa E-kirja-palvelusta, jossa voisin lukea teoksia Netflix-tyyppisessä kirjamediassa.”
Sain
vastauksen: ”Ei tuolla yksikään kustantamo elä.” Ei eläkään.
Miksi siis toimintamallia, josta kukaan ei hyödy tai saa voittoa,
jatketaan? Kirjakaupoilla menee yhä huonommin, kun kirjamyynti
siirtyy verkkoon. Miksi? Siksi, että kustantamot saavat paremmat
myyntikatteet niistä kirjoista, joita myyvät omilla
kauppapaikoillaan.
Jo kauppaoppilaitoksen markkinoinnin
perusteissa opitaan hintajouston periaate: mikä on se hinta, jolla
saadaan optimaalinen määrä tuotetta/palvelua myytyä asiakkaalle
kannattavasti. Menestys on yhdistelmä tehokasta tuotantoprosessia,
onnistunutta hinnoittelua sekä kustannustehokasta jakelua.
Pelastuuko kustannusala normaalihintaisilla kirjoilla?
Kriisi on mahdollisuus tehdä toisin ja
oppia toisenlaisia, ehkä parempia toimintamalleja. Kirjan ympärille
on muodostunut palveluita, toimintoja ja rakenteita, joiden etujen
mukaista on hidastaa esimerkiksi sähkökirjan kuluttajaystävällistä
hinnoittelua. Joistakin tuotantoprosessin välikäsistä on
luovuttava tai niiden on kehitettävä edelleen palveluita, jotka
tukevat digitaalista julkaisemista. Tekemistä on myös sähkökirjan
arvonlisäverotuksen kanssa, joka tällä hetkellä on Euroopan
korkein, peräti 24 %.
Tässä prosessissa kannattaa
kustantamon muodostaa faniensa kanssa vahva yhteisö ja pyrkiä
vuorovaikutukseen säännöllisesti ostavan asiakkaan kanssa, ei vain
kirjalogistiikkaa tai jälleenmyyntipaikkaa tarjoavan yrityksen
kanssa.
Hei vain, osallistuin osta kirja -päivään, enkä kokenut sitä älyttömänä. Normaalihintakin taisi vain viitata siihen, että ostettava kirja ei olisi erikoistarjouksessa tai käytetty, eli katetta jäisi mahdollisimman paljon. En usko, että kukaan ajatteli, että tuolla tempauksella pelastettaisiin tai uudistettaisiin koko kirja-ala, tai edes joku pikkukauppa, vaan nimeomaan mietittäisiin hiukan omia ostotottumuksia: mistä, miksi ja millä hinnalla. Itse esimerkiksi havahduin siihen, että etsiessäni 'sopivaa' (= tarjonta, mahdollisuus käydä ostoksilla) pientä ja riippumatonta kirjakauppaa reilun 400km säteellä asuinpaikastani, ei sellaista edes löytynyt! Tempauksesta on seurannut hyvää keskustelua, niin kuin tämä sinunkin kirjoituksesi!
VastaaPoistaSannabanana olikin jo sanonut pitkälti sen, mitä mieleni päälle tästä tekstistä nousi. Palautetta kirjabloggaajat tästä(kin) tempauksesta saivat, sekä kitkerää että vähän makeampaa. Somen syövereissä sovittu yhteispostaus ei ehkä ollut termistöltään viimeiseen asti viilattu oikeaksi, harva bloggaaja kun on talousalan ammattilainen. Mutta ideana oli avata kirjan ympärillä pyörivää bisnestä niin itselle kuin blogin lukijoillekin. Kirjabloggaajia "syytettiin" keväällä ilmaisten arvostelukappaleitten hehkuttamisesta, ja yksi tarkoitus tuolla teemapäivällä oli osoittaa, että kirjallisuutta lukevat ja harrastavat ihmiset myös usein ostavat kirjoja ja ihan sillä kaupan täydellä, alentamattomalla hinnalla jopa.
VastaaPoistaTörmäsin Sannabananan lailla ongelmaan pienen, riippumattoman kirjakaupan löytämisestä. Eipä niitä niin vain olekaan pienissä kaupungeissa. Sattumalta pääsin kuitenkin ns. kivijalkakaupasta ostamaan pienkustantamon runoteoksen, joten varsin reilun kaupan hengessä ostoni tein ja sitä hehkutin sitten, kuten oli sovittu. Mistä muuten johtuu, että yleensä vain hyvää tarkoittavien kirjablogien kirjoituksista käytetään näitä alentavia kuvailuja? Eikö saa kertoa, että lukeminen on mukavaa?
Mitä tulee tuohon ideaan kirjakaupan myyjien uudelleenkouluttamisrahaston perustamiseen, niin toki voisi olla ihan varteenotettava. Luulen kuitenkin, että ennen sitä joudutaan perustamaan Pelastakaa kirjastonhoitajat -keräys.
Kiitos kommenteista :) Nimenomaan halusin herättää keskustelua siitä, mikä oikeastaan on se kirjan normaalihinta. Sitä kun ei oikeasti ole.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että nimenomaan kirjabloggarit vievät verkossa eteenpäin rakkautta lukemiseen ja kirjallisuuteen. Twitterissäkin on moni kirjailija valittanut sitä, että heidän teoksensa hukkuvat kirjasesongin kohinaan. Kirjabloggarit ovat siksi tärkeä sidosryhmä kirjailijoille ja kustantamoille suositellessaan teoksia muille lukijoille.
Halusin tosiaan tuoda bloggauksellani julki myös sen, että pieniä kirjakauppoja ei enää juuri ole ja jos on, ne ovat monitoimitiloja, joissa saattaa olla kahvila- ja näyttelytoimintaa. Monet antikvariaatitkin ovat siirtyneet kauppaamaan teoksia verkossa. Kirja-alan kriisi kurittaa eniten nimenomaan oikeita kirjakauppoja.
Minusta kampanjanne oli hyvä, vaikka kommentoin sitä kärkevästi. Sehän sai aikaan keskustelua ja silloin se on tavoitteensa saavuttanut. Kannatan sitä, että tehdään asioiden eteen konkreettisia tekoja, vaikka ne olisivat arvostelijoiden mielestä kuinka hölmöjä tahansa. Kaikkia kun en vaan voi miellyttää.
Hyvä aihe. Olen suuri ja pitkäaikainen kirjafani ja alalla töissä, eikä sekään ole saanut minua pitämään useimpien kirjojen suositushintoja muina kuin hirvittävän kalliina. Mainitsemasi 10 € kovakantisesta ja 5 € pokkarista sopisivat minunkin kukkarolleni paremmin. Huomasitkohan Liukkosen kirjoituksen melkein samasta asiasta: http://liukkonen.wordpress.com/2013/12/29/miksi-mina-niita-ostan?
VastaaPoista