Hei, pidetään e-kirjamessut!

Kävin viime viikonloppuna Helsingin Kirjamessuilla ja huomasin, että messut olivat kyllä suuremmat, mutta kustantamoita oli vähemmän kuin ennen. Eikä se ollut mikään ihme. Olen tehnyt markkinointia kustantamoissa ja hoitanut myös messujärjestelyjä. Tiedän, minkä summan keskisuuri kustantamo panostaa kirjamessuviikonloppuun. 

Summa on noin 10 000 euron paikkeilla. Tällä summalla katetaan messuosallistumisen maksut, osaston suunnittelu ja rakentaminen, messutyöntekijöiden palkat, maksuliikenne, ohjelmaan osallistuvien kirjailijoiden ja haastattelijoiden palkkiot ja kestitsemiset, mainonta sekä kirjalogistiikka. Messukulujen kattamiseksi on myytävä aikamoinen läjä kirjoja. Ihmettelen, miten se saadaan 2-5 euron hintaisilla kirjoilla onnistumaan.

Kirjamessuohjelmaa oli paitsi lavoilla, myös kustantamoiden osastoilla. Toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjailijahaastatteluita jäi kokematta messuhälinässä ja tungoksessa. Jalkoja pakotti, janotti ja istumaan ei päässyt. Jotenkin tuntui, että messujen pääasia eli kirjat ja kirjailijat jäivät kaiken sen messuamisen alle.

Miten tuoda e-kirjat esille messuilla?

Twitterissä käytiin viikonloppuna keskustelua siitä, miten e-kirjat voisivat näkyä kirjamessuilla tai kirjakaupoissa. Jotenkin ajatus tuntui keinotekoiselta. Miksi e-kirjoja pitäisi myydä fyysisesti, jos ne ovat digitaalisia tuotteita? Vaatiiko kirjamessujen järjestäminen megahallin vai voisiko kirjatapahtuman järjestää verkossa, kuten @JPeterF twiitissään ehdotti?

Kirjamessuilla pisti tosiaan silmään ekirjojen vähäisyys "Kirjabisnes muuttuu liian hitaasti" http://t.co/a0AQxeQkja
— Marko Suomi (@markosuomi) October 28, 2013

.@hannatakala Miten olis ihan omat sähkökirjamessut? @markosuomi
— Forsgard Peter (@JPeterF) October 28, 2013

Tänä aamuna luin Someco Oy:n bloggauksen Striimaus välittää tapahtumat ja tunnelmat etäälle ja ihmettelin, miten vähän sekä Turun että Helsingin Kirjamessuilla käytettiin hyväksi suoraa videostriimiä. Yle lähetti ohjelmaa omalta lavaltaan ja satunnaisesti messujen muilta ohjelmalavoilta, mutta kustantamoiden omilla osastoilla tätä mahdollisuutta ei käytetty hyväksi. Kun kirjailijan haastattelua olisi striimattu suorana verkkoon, olisi samalla myyty hänen teostaan e-kirjana. Myöhemmin tallennetta olisi jaettu kustantamon kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Kuinka e-kirjatapahtuma järjestetään?

Jos halutaan tehdä e-kirjasta yhtä vetovoimainen ja tunteita herättävä tuote kuin painetusta kirjasta, se tarvitsee ympärilleen messujen kaltaista nostetta, joilla saadaan kontaktia kirjailijaan ja hänen teoksiinsa. Pitää siis järjestää e-kirjamessut!

• Hankitaan tila, oli se sitten kahvila tai kustantamon oma tila.
• Hankitaan kirjailijoita haastateltavaksi ja hyvä haastattelija.
• Hankitaan yhteistyökumppani, joka hoitaa haastattelujen videostriimauksen ja tallennuksen.
• Hankitaan osallistujiksi kuluja jakamaan mm. e-kirjakustantamoita, kirjaverkkokauppoja, julkaisupalveluita tms. tarjoavia yhteistyökumppaneita. Huom! Kirjaverkkokauppojen chat-asiakaspalvelijat olkoot valppaina palvelemaan messuyleisöä.
• Hankitaan paikalle myös oikeaa yleisöä tuomaan tunnelmaa.
• Hankitaan sosiaalisen median kuratoija välittämään e-kirjamessujen tunnelmia.
• Perustetaan tapahtuma, päätetään päivämäärä, mainostetaan tilaisuutta ja pidetään e-kirjamessut verkossa!

Read More

Kaikki kirjailijat voisivat tehdä sofioksaset

Miten niin voisivat? En viittaa tässä Sofi Oksaseen kirjailijana vaan yrittäjänä. Lahjakkuutensa ansiosta hänellä on vetovoimainen tuote eli kirjalliset teokset sekä vetävä henkilöbrändi. Sofi ilmaisi julkisesti tyytymättömyytensä tapaan, jolla kustantamo hänen tuotteitaan markkinoi niin kotimaassa kuin ulkomailla.  

Näyttävän kustantamon vaihtamisen ohella hän perusti oman yrityksen, Silberfeldt Oy:n, joka keskittyy kirjojensa pokkaripainosten tuottamiseen. Hän osti myös oikeudet pitkään Suomessa kiellettyjen kirjojen listoilla olleeseen Aleksandr Solženitsynin teokseen Vankileirien saaristo. Yrittäjänä hän nauttii työnsä tuloksista: Sofi julkaisee kovakantiset teoksensa valitsemiensa kustantamoiden kautta ja taskukirjapainokset oman yrityksensä kautta.

Vapaudu apurahoista Sofin tapaan

Hänen ei tarvitse tehtailla apuraha-anomuksia vaan voi elää työnsä tuotoilla. Haastatteluissa hän myös julistaa, että tärkeintä on suhde lukijoihin ja hän vaalii niitä kiertämällä ympäri Suomea ja ulkomailla. Hän tietää, että on turhaa luoda suhteita vain kirja-alan toimijoihin, sillä he eivät osta hänen teoksiaan vaan saavat ne yleensä ilmaiseksi tai tuntuvilla alennuksilla. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä Boknäsin kanssa ja suunnitellut kirjakarusellin. Tällä toiminnallaan hän on osoittanut tukensa painetulle kirjalle.

Sofi valitsee myös vain ne yhteistyökumppanit, joiden kanssa haluaa todella työskennellä. Nykyisen kustantamon, Liken, hän valitsi siksi, että siellä työskentelee arvostamansa kustannustoimittaja Harri Haanpää ja tiedottamisensa hoitaa pitkän linjan kirja-alan viestintäammattilainen, Katri Wanner, joka saneerattiin aikoinaan ulos WSOY:n YT-neuvotteluissa.

Mitä Sofi Oksanen tekee oikein?

• Hänellä on vetovoimainen tuote ja henkilöbrändi
• Hän tajusi, että voisi elää oman työnsä tuotoilla vähentämällä tehottomia välikäsiä
• Hän perusti oman yrityksen
• Hän valitsee vain parhaat yhteistyökumppanit
• Hän on tunnistanut, että suhde lukijaan eli ostajaan on tärkeintä yrittäjälle
• Hän arvostaa lukijoitaan ja luo sekä ylläpitää heihin suhteita

Miten kirjailija voisi tehdä sofioksaset?

Elisalla, joka myy eri kustantamoiden e-kirjoja, on nykyään Kirjoita itse -palvelu, jonka kautta voi kuka tahansa julkaista e-kirjan ja saada sen myyntiin Elisan kautta. Palvelu mainostaa itseään näin: ”Me hoidamme kirjan taittamisen ja julkaisun, eikä tämä maksa sinulle mitään. Elisa tilittää sinulle osuutesi kirjasi myyntituloista. Voit itse markkinoida kirjaasi.”

Tämä tuo monelle sisällöntuottajalle uuden mahdollisuuden julkaista kustannustehokkaasti oma e-kirja ja saada se myyntiin tunnettuun jakelukanavaan. Helppous tuo myös vastuun: enää kirjailija ei voi ulkoistaa kirjamarkkinointia kustantamolle, vaan hänen on itse luotava suhteet lukijoihin ja edesautettava teoksen myyntiä. Toisaalta, jos hallitsee esimerkiksi sosiaalisen median ja yhteisön rakentamisen hyvin, kannattaa säästää välikäsissä ja tehdä se itse. Työkalut on nyt annettu käteen.

Seuraavaksi bloggaan aiheista: Saako kustantamo päättää siitä, mitä haluan lukea? Onko kustantamon logo aina merkki kirjallisuuden hyvästä laadusta?

Read More

Julkistamo on visio kirjamediasta

Kesälomalla lorvailin sohvalla ja annoin mieleni leijailla, kun äkkiä se iski: ajatus palvelusta, jota olen kaivannut, mutta jota ei vielä ole olemassa.

Jouduin tai pääsin aikoinaan kirja-alalle parikymppisenä asioimalla ahkerasti lähiantikvariaatissa. Omistaja pani merkille, mitä luin ja tiesi, että minulla oli iästä huolimatta asiakaspalvelukokemusta ja oikea asenne. Niinpä minut palkattiin tiskin yli. 11 vuoden aikana luin paljon kirjoja ja sarjakuvia sekä keskustelin niistä asiakkaiden kanssa. Rakastin teoksia, mutta vielä enemmän rakastin sitä sosiaalisuutta, joka liikkeessä vallitsi. Tutustuin moniin ihmisiin ja kuulin heiltä hienoja tarinoita.

Mihin tarpeeseen julkistamo vastaa?

Vietän nykyisin paljon aikaa verkossa. Siksi olen kaivannut kirjan ympärille keskittynyttä kotimaista sosiaalista mediaa, jossa voisin antikvariaattiaikojeni tapaan keskustella kirjoista, ostaa ja arvostella niitä, julkaista omia tekstejäni ja jopa myydä niitä sekä mainostaa ja markkinoida tuotoksiani. Lisäksi haluaisin katsella videoita, joissa haastatellaan kirjailijoita tai lähetetään suoraa lähetystä kirja-alan tapahtumista.

Lisäksi toivoisin, että media palvelisi myös kirjailijaa tai muun kirjallisen sisällön tuottajaa kokoamalla yhteen perinteiset kustantamon palvelut niin, että yhdestä paikasta tavoittaisi kirja-alan yrityksiä ja yrittäjiä eli kirjapainoja, graafisia suunnittelijoita, kustannustoimittajia, kirjoittamiskouluttajia, kielenkääntäjiä, agentteja, kirjamarkkinoinnin sekä tapahtumatuotannon ammattilaisia.

Julkistamo palvelisi yhteen kokoavana verkkomediana tavallisia kuluttajia, harrastukseksi ja ammatikseen kirjoittavia sekä kustantamoita ja muita tekijänoikeuksien haltijoita.

Sähkökirjat kaipaavat potkua pokkareiden tapaan

Kirja-alan palvelut ovat tällä hetkellä keskittyneet painetun kirjan ympärille. Sisällön saattaminen kirjojen kansiin ja kuluttajalle asti sisältää monta vaihetta ja välikättä, jotka vaikuttavat kirjan hintaan korottavasti. Kirjan hinta on sillä tasolla, että keskituloinenkin kakistelee kassalla maksaessaan. Hinnan noususta huolimatta kenelläkään kirja-alan toimijalla ei mene hyvin. Myyntikatteet pienenevät ja henkilökuntaa joudutaan vähentämään.

Julkistamon toimintamallissa kustantamo ei vastaa enää kaikesta siitä, mistä sen on perinteisesti odotettu vastaavan. Idea on sama kuin aikoinaan Taskukirja Loisto Oy:ssä, joka julkaisi loistopokkareita. Yritys keskittyi ydinosaamiseen eli markkinointiin ja ulkoisti kaikki muut toiminnot. Loistopokkareissa työskenteli koko sen toiminta-ajan vain kaksi henkilöä. Siitä huolimatta yritys tuotti kuukausittain 10 pokkaria lähes 10 toimintavuoden aikana.

Taskukirja Loisto Oy perustettiin aikoinaan neljän kustantamon toimesta tehostamaan pokkarituotantoa sekä jakelua. Yritys piristi pokkarimarkkinoita ilman, että kovakantisen kirjan myynti laski. Nykyistä pokkarikulttuuria ja -tarjontaa ei olisi olemassa ilman Loistoa. Olisiko nyt aika luoda kustannustehokas toimintamalli sähkökirjan tuottamiselle, jakelulle ja kuluttamiselle, joka samalla loisi liiketoimintamahdollisuuksia sen ympärille tuotetuille palveluille? Olisiko jo sosiaalisen median ajan kustantamon eli julkistamon aika?

Read More

Mikä on kirjan normaalihinta?

Kirjabloggarit tempaisivat 3.9.2013 tukikampanjan, jossa teemana oli ostaa normaalihintainen kirja ja esitellä se blogissaan. Tavoitteena oli tukea kustannusalaa ja kirjakauppoja. Ajatus oli kaunis, mutta älytön.

Ensimmäisenä silmiini särähti termi ”normaalihintainen”. Kirjalla ei ole normaalihintaa. On olemassa kustantajan määrittelemä suositushinta, josta jälleenmyyjät koosta ja määräävästä markkina-asemastaan riippuen kiristävät alennusprosentteja siirtäen ne suoraan myyntikatteeseensa. On selvää, että suuret kirjakauppaketjut saavat suuremmat alennukset, jota perustelevat suuremmilla ostomäärillä. Pienillä kirjakaupoilla ei ole tätä neuvotteluasemaa. Siksi niiden myymät kirjat ovat yleensä kalliimpia kuin ketjumyymälöissä.

Vierailin eri blogeissa päivän aikana ja moni bloggari hehkutti ostaneensa kirjan Suomen suurimmista kirjakauppaketjuista. Tämä ei ole huono asia, ottaen huomioon, minkä määrän libristejä eli kirjakaupan ammattitaitoisia myyjiä ne työllistävät. Mutta jos oikeasti olisi haluttu tukea reilun kaupan hengessä kirjamyyntiä, olisi kirja pitänyt ostaa pienestä, itsenäisestä kirjakaupasta, joka sinnittelee suuriensuomalaisten ja akateemisten varjossa. Näitäkin on vielä Suomessa, vaikka kirjojen verkkokauppa vie yhä useampaa kirjakauppojen hautausmaalle.

Kuinka paljon sinä maksaisit kirjasta?

Osta normaalihintainen kirja -päivä herätti kysymyksen: ”Kuinka paljon minä maksaisin kirjasta?” Yritin herätellä Facebookissa keskustelua aiheesta ja pari kustannusalan henkilöä uskalsikin kommentoida.  Ehdotin: ”Maksaisin 10 € kovakantisesta, 5 € pokkarista ja 10 € kuukaudessa E-kirja-palvelusta, jossa voisin lukea teoksia Netflix-tyyppisessä kirjamediassa.”

Sain vastauksen: ”Ei tuolla yksikään kustantamo elä.” Ei eläkään. Miksi siis toimintamallia, josta kukaan ei hyödy tai saa voittoa, jatketaan? Kirjakaupoilla menee yhä huonommin, kun kirjamyynti siirtyy verkkoon. Miksi? Siksi, että kustantamot saavat paremmat myyntikatteet niistä kirjoista, joita myyvät omilla kauppapaikoillaan.

Jo kauppaoppilaitoksen markkinoinnin perusteissa opitaan hintajouston periaate: mikä on se hinta, jolla saadaan optimaalinen määrä tuotetta/palvelua myytyä asiakkaalle kannattavasti. Menestys on yhdistelmä tehokasta tuotantoprosessia, onnistunutta hinnoittelua sekä kustannustehokasta jakelua.

Pelastuuko kustannusala normaalihintaisilla kirjoilla?

Kriisi on mahdollisuus tehdä toisin ja oppia toisenlaisia, ehkä parempia toimintamalleja. Kirjan ympärille on muodostunut palveluita, toimintoja ja rakenteita, joiden etujen mukaista on hidastaa esimerkiksi sähkökirjan kuluttajaystävällistä hinnoittelua. Joistakin tuotantoprosessin välikäsistä on luovuttava tai niiden on kehitettävä edelleen palveluita, jotka tukevat digitaalista julkaisemista. Tekemistä on myös sähkökirjan arvonlisäverotuksen kanssa, joka tällä hetkellä on Euroopan korkein, peräti 24 %.

Tässä prosessissa kannattaa kustantamon muodostaa faniensa kanssa vahva yhteisö ja pyrkiä vuorovaikutukseen säännöllisesti ostavan asiakkaan kanssa, ei vain kirjalogistiikkaa tai jälleenmyyntipaikkaa tarjoavan yrityksen kanssa.

Seuraavaksi varmaan tempaistaan ja vietetään Pelastetaan libristit! -päivää, jonka tuotolla tuetaan uhanalaisten kirjakaupan myyjien uudelleenkouluttautumista kirjaverkkokauppojen chat-asiakaspalvelijoiksi.

Read More