12.8.2015

Meikkipussin pohjalta - markkinoinnin näkökulma


Juuri ilmestynyt uutuuskirja ”Meikkipussin pohjalta” on kirjoittajansa mukaan ns. kalkkunakirjallisuutta (turkeylit), jossa n. 50-vuotiaat ruotivat elämäänsä erotuksena n. 30-vuotiaiden chicklit-kirjallisuudesta. Kyseessä on eräs naisille suunnatun viihdekirjallisuuden lajityyppi (genre), joka sai alkunsa 90-luvulla Helen Fieldingin Bridget Jones -romaaneista. Chicklit-kirjoissa naiset, yleensä sinkut, etsivät paikkaansa ja onneaan niin työelämässä kuin rakkaudessa. Usein chicklit-kirjallisuus onnistuu kertomaan jotakin paljon osuvampaa nykynaisen elämästä kuin ns. korkeakirjalliset teokset. 

Kirjan päähenkilö, Tytti Karakoski, on kovin kirjoittajansa Kaisa Haatasen oloinen ammattiaan myöten. Ja hyvä niin. Koska olen saanut olla vuosia Kaisan Facebook-kaveri, oli osa kirjan teemoista jo minulle tuttua hänen viihdyttävien statuspäivityksiensä kautta. Tosin esim. suosikkihahmoni ”Rappukakkaajan” edesottamukset saivat lisävalaistusta. 

Klikkaa isommaksi

Kirja oli viihdyttävä ja nopealukuinen pakinamaisuutensa ansiosta. Juuri sellainen, jonka infoähkyn rasittama tietotyöläinenkin jaksaa lukea aivojaan liikaa vaivaamatta julkisissa liikennevälineissä tai illalla sängyssä. 

Teoksen suurin anti oli se, että kirjan päähenkilö on häpeilemättömän ylpeä keski-ikäisyydestään. Tänä päivänä, kun työttömyys kohtaa juuri +50-vuotiaita, kaivataan keski-ikäisiä esikuvia, jotka osoittavat positiivisella tavalla, että ei tässä olla vielä vanhainkodissa kuola poskella vaan edelleen kehityskelpoisia yksilöitä.




Klikkaa isommaksi

Keski-ikäiset niputetaan senioreihin tai harmaisiin panttereihin, joille kyllä kehitetään ja tarjotaan palveluita, mutta n. 50-vuotiaat putoavat markkinoilla kolmikymppisten ja kuusikymppisten väliin. Osuvasti kirjan päähenkilö Tytti parahtaa: ”Miksi yrittäjät eivät ymmärrä puoliharmaan keski-ikäisen rahan mahdollisuuksia?”

Voisiko turkeylit-genre palauttaa ”cooliuden” myös n. 50-vuotiaille ja heidän elämäntyylilleen? Olisiko hipstereiden sijaan markkinoiden aika huomioida tantsterit/fabsterit tai midsterit?




Kaisa Haatanen - poikkeuksellinen esikoiskirjailija

Klikkaa isommaksi

Kustantamolle Kaisa Haatanen on mielekäs kirjailijakiinnitys. Ensinnäkin Kaisa julisti haluavansa kirjoittaa menestyskirjan. Toiseksi hänellä on hyvät suhteet mediaan. Lisäksi hän on työskennellyt pitkään kirja-alalla, joten hän tuntee kustantamoiden ja jälleenmyyntikentän kommervenkit sekä osaa suhtautua oikealla tavalla niiden vaatimuksiin. Syksy on kirja-alan kiireisintä aikaa ja siksi kirjailijan on tehtävä kaikkensa teoksen eteen sen myyntiä edistääkseen: on kirjakauppakiertueet, on kirjamessuja, on haastatteluita eri medioissa ja uutta kirjaakin pitäisi siinä samalla kirjoittaa.




Mitä esikoiskirjailijan kannattaisi nyt tehdä?

Jotta esikoiskirjan medianäkyvyys ja suosio ei jäisi hyödyntämättä ja se edistäisi myös tulevan kirjan myyntiä, olisi esikoiskirjailijan/kustantamon syytä tehdä edes nämä ilmaisten sovellusten avulla (tai sitten maksaa osaavalle ammattilaiselle alla olevien ratkaisujen perustamisesta ja hoitamisesta):

  • Perustaa virallinen, ns. official kirjailijasivu Facebookiin ja postata sivulle verkkomediaosumat ja kirjakiertuetiedot.
  • Ryhtyä keräämään sähköisen uutiskirjeen tilaajia ja lähettämään faneille säännöllisesti tietoa uusista painoksista, kirjakauppakiertueista, kirjamessuilla olemisesta ja muista ajankohtaisista tapahtumista. Tämä onnistuu esim. ilmaisen ja hyvän MailChimp-sovelluksen avulla.
  • Aktivoitua enemmän myös Twitterissä ja Instagramissa esim. postaamalla kuvia kirjan sitaateista hashtagilla #MeikkipussinPohjalta, kuten bloggaaja on tehnyt tämän bloggauksen kuvituksessa.
  • Yhdistää Instagram-tili IFTTT-sovelluksen kautta Twitter- ja Facebook-tiliin, jotta kiertuekuvat ja -tapahtumat leviävät helposti useampaan kanavaan.
  • Livestriimata videolla kiertuetunnelmia helppojen mobiilikäyttöisten sovellusten, kuten Periscopen, Instagramvideoiden ja SnapChatin avulla.
  • Hankkia oma domain ja perustaa ”kotisivut” esim. WordPress-blogiin, jonne kirjata tunnelmia kieruteilta ja tulevan kirjan kirjoittamisesta sekä koota mediaosumat ja eri sosiaalisen median kanavat sisältöineen.
  • Mikään ei myöskään estä mainostamasta kirjaa kustannustehokkaasti ostopaikkoineen Facebookissa ja Twitterissä.

Klikkaa isommaksi

Onnea tuoreen esikoiskirjan myyntiin ja seuraavan kirjan kirjoittamiseen, Kaisa :)

Tämä ei ole maksettu mainos, koska bloggaaja osti ihan itse e-kirjan Meikkipussin pohjalta. 

Sinua voisi kiinnostaa myös aikaisemmat bloggaukseni:

Miten Jane Austen julkaisi tänään?

Kaikki kirjailijat voisivat tehdä sofioksaset


6.1.2015

Miten Jane Austen julkaisisi tänään?

Jane Austenin uran alku ei ollut niin ruusuinen kuin jälkeenpäin tullut suosio antaisi ymmärtää. Hän kirjoitti aikana, jolloin naisten tuli pikemminkin havitella hyvää naimakauppaa kuin kirjailijan uraa ja julkaista tekstinsä joko miehen nimellä tai nimettöminä. Siitä huolimatta Jane Austenilla oli tarinankertomisen palo ja vakaa tahto saada itsensä elätettyä kirjoituksillaan.

Myös aloittelevia kirjoittajia mietityttää, miten he saisivat tekstinsä julkaistua ja/tai kustannussopimuksen, jotta itseään voisi kutsua kirjailijaksi. Nykyään on verkossa tarjolla monia työkaluja ja mahdollisuuksia, joilla moderni ”Jane/John Austen” saa tekstinsä julkaistua ja jopa hankittua sillä tuloja.


Tarinankertomisen palo ja kirjoittajayhteisöt


Mutta ennen kuin tuleva kirjailija häikäistyy verkon mahdollisuuksista, on hänen omattava sisältä päin tuleva tarinankertomisen tarve, jotta pitkäikäinen ura kirjoittajana on mahdollinen. Oli kyseessä sitten romaani, runo- tai tietoteos, on sen kirjoittajan uskottava, että hänellä on jotakin suurta yleisöä kiinnostavaa sanottavaa. Tätä tarinankertomisen tarvetta voi jalostaa kirjoituskursseilla tai verkon kirjoittajayhteisöissä, joissa saa palautetta teksteistään ja tukea kirjoittajan uralla.


Kirjailijuus edellyttää kai kustannussopimusta?


Miten muuten saada itsensä kustantamojen tietoisuuteen kuin lähettämällä sinne käsikirjoituksia? Menestymällä kirjoittajana verkossa. Tosin siinä tapauksessa aloitteleva kirjailija ei enää tarvitse kustantamojen apua. Yksi menestyneimmistä omakustanteiden julkaisijoista on amerikkalainen scifikirjailija Hugh Howey, joka aloitti uransa e-kirjailijana eli julkaisemalla tekstejään verkossa. Hän on sittemmin solminut kustannussopimuksia, mutta samalla pidättänyt itsellään oikeudet myydä teoksiaan suoraan esim. Amazon verkkokirjakaupan kautta.

On selvää, että englanninkielinen kirjallisuus saa huomattavasti suuremman yleisön, mutta kielialueella myös kilpailu lukijoista on kovempaa. Mikään ei tosin estä tuottamasta tai käännättämästä tekstejään muille kielille, jolloin myös tavoittaa suuremman lukijamäärän. 


Mitä muuta apua digiajan kirjailija saa verkosta?


Paitsi, että tulevaa kirjailijaa kiinnostaa tekstiensä saattaminen yleisön luettavaksi, häntä kiinnostaa myös mahdollisesti hankkia kirjoituksillaan tuloja. 

Siihen tarjoaa apua helppokäyttöiset julkaisu- ja markkinointisovellukset:

Digiajan omakustannekirjailija = yrittäjä


Verkossa toimiva omakustannekirjailija on käytännöllisesti katsoen yrittäjä. Hän kantaa vastuun tekstin tuottamisesta, sen oikoluettamisesta/kielenhuollosta ja/tai käännättämisestä, julkaisemisesta ja markkinoimisesta.

Ei riitä, että markkinoi ainoastaan teostaan, on myös luotava henkilöbrändi kirjailijana, jotta yleisö ja media kiinnostuisivat ja löytäisivät teokset. Se ei ole helppoa, mutta ei kirjailijana oleminen ollut helppoa Jane Austenin aikanakaan. 

Kirjoittajan kannattaa myös määritellä tavoitteensa: Miksi haluan kirjoittaa? Mitä tavoittelen kirjoittamisellani? Haluanko myös menestyä taloudellisesti? Verkossa on monia mahdollisuuksia, joita hyödyntää kirjoittajan tiellä. Kaikille se ei sovi, mutta tarjoaa tilaisuuden niille, jotka kokevat toimintatavan omakseen.

EDIT: Linkkejä päivitetty 18.7.2017

Aiheeseen liittyvät bloggaukset:

Kaikki kirjailijat voisivat tehdä sofioksaset

Pinterest tuo liikennettä myös kirjaverkkokauppaan

Ei ole kirjaa kansiin katsomista - vai onko?

4.1.2015

E-kirjamessujen jälkeen

Huomasin, että olen viimeksi lähes vuosi sitten julkaissut tässä blogissani. Mielenkiintoinen työni on haitannut harrastamista: intensiivisen työpäivän ja -viikon jälkeen ovat aivot kaivanneet muutakin kuin koneen ääressä istumista.


E-kirjamessut olivat ja menivät


Mitä vuoden aikana on tapahtunut? No ainakin järjestin maailman ensimmäiset E-kirjamessut 23.4.2014 yhteistyössä Elisa Kirjan, Magneetto Median, Readberryn ja Blogatin kanssa. Olen kiitollinen kaikille projektiin osallistuneille kirjailijoille/esiintyjille, kustantamoille ja messujen virtuaalikävijöille, jotka päättivät lähteä mukaan, vaikka tämänkaltaista tapahtumaa ei oltu koskaan aikaisemmin tehty.

Tapahtuma toteutui juuri sellaisena, kuin olin aikaisemmassa bloggauksessani Hei, pidetään e-kirjamessut! visioinut:

  • Hankitaan tila, oli se sitten kahvila tai kustantamon oma tila.
  • Hankitaan kirjailijoita haastateltavaksi ja haastattelijat.
  • Hankitaan yhteistyökumppani, joka hoitaa haastattelujen videostriimauksen ja tallennuksen.
  • Hankitaan osallistujiksi kuluja jakamaan mm. e-kirjakustantamoita, kirjaverkkokauppoja, julkaisupalveluita tms. tarjoavia yhteistyökumppaneita..
  • Hankitaan paikalle myös oikeaa yleisöä tuomaan tunnelmaa.
  • Hankitaan sosiaalisen median kuratoija välittämään e-kirjamessujen tunnelmia.
  • Perustetaan tapahtuma, päätetään päivämäärä, mainostetaan tilaisuutta ja pidetään e-kirjamessut verkossa!

E-kirjamessut sattuivat haasteelliseen ajankohtaan, jolloin vaihdoin uuteen työpaikkaan ja viimeistelin digitaalisen muotoilun erikoistumisopintoja Arcada ammattikorkeakoulussa. Saatoin siis hyödyntää E-kirjamessut-tapahtumaa varten tuottamaani sisältöä ja sisältömarkkinointia opintojeni lopputyössä.


E-kirjamessut herättivät kiinnostusta


Tapahtuman jälkeen takki oli tyhjä ja aivojen kovalevy täynnä. Halusin keskittyä vain uuteen työhöni. Sain kuitenkin tarjouksen tuottaa E-kirjamessut eräille syksyn messuille, mutta minulla ei ollut ylimääräistä energiaa ryhtyä toimeen. Jouduin siis kieltäytymään. Myös vuodenvaihteessa tuli kyselyä, olenko järjestämässä uusia E-kirjamessuja ja vastaukseni oli kieltävä.

Miksi? Siksi, että minusta pitäisi järjestää kokonaan sähköisen lukemisen ja julkaisemisen messut, sillä E-kirjamessujen kanssa samaan aikaan ja sen jälkeen on syntynyt monta mielenkiintoista sähköisen lukemisen palvelua:

Lukulamppu on kirjamedia, joka tarjoaa uutuuskirjoja ja klassikkoja, kirjailijahaastatteluja sekä kurkistuksia kirja-alan tapahtumiin ja ilmiöihin. Tekijät tekevät erinomaista sisältömarkkinointia monen toimijan kanssa.

Punainen tyyny on mobiilikustantamo, joka tarjoaa aikuista viihdettä sinulle, joka et halua tarinoitasi kuolleella puulla.

Rapport on journalismin joukkorahoituspalvelu, jossa laadukkaita sisältöjä haluavat lukijat ja journalistit voivat kohdata uudella tavalla.

#Kirja on kustantajien yhdessä ylläpitämä kirjasivusto. 


Sähköisen lukemisen suosio on kasvussa


Helsingin Sanomat kirjoitti että sähköisten kirjojen myynti- ja lainausmäärät kaksinkertaistuivat vuonna 2014, mutta todellista läpimurtoa ne eivät ole vielä tehneet. Tarvitaan siis edelleen työtä sähköisen lukemisen kulttuurin luomiseksi.

Minusta kirja-alan tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä yksissä tuumin puuhaaman tapahtumaa/tapahtumia e-lukemisen ympärille. Olen näyttänyt mallia ja konsultoin mielelläni, jos tapahtuman taakse saadaan tarpeeksi itseään likoon laittavia tahoja. Tapahtuma kaipaa paitsi rahoitusta/rahoittajaa myös ihmisiä, jotka ovat valmiit antamaan konkreettisen työpanoksensa markkinoinnin/myynnin, koordinoinnin, suunnittelun, videotuotannon tms. taholta.

Olisiko aika tuottaa e-lukemisen messut?

Koe vielä Twitterissä E-kirjamessujen tunnelmat ja twiitit aihetunnisteella #ekirjamessut:

10.1.2014

Ei ole kirjaa kansiin katsomista - vai onko?


Selatessani uutta Ellibs e-kirjastoa huomasin, että monessa e-kirjassa oli tunkkainen kansikuva. Olen aina arvostanut kirjataidetta: laadukasta sidosta, kaunista kansipaperia ja kansikuvaa sekä luettavaa fonttia. Puhumattakaan kiinnostavasta esittelytekstistä. Kustantamossa työskennellessäni huomasin, että kauniin kansitaiteen sai samalla hinnalla kuin rumankin. Tapani mukaan möläytin huomioni Twitterissä ja sain siihen hyviä kommentteja:

Sisältö kantta tärkeämpää


Mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan. Oli niitä, jotka sanoivat, että heitä kiinnostaa vain kirjailija tai teoksen sisältö. Ja tämä pitää paikkansa, jos kirjailija on tunnettu ja mediasta/verkosta löytyy runsaasti esittelyjä ja arvosteluja ko. teoksesta. Mutta jos kirjailija onkin tuntemattomampi tai kyseessä on pahamaineisen vähälevikkinen tietokirja? Silloin teoksen ulkokohtaiset arvot saavat suuremman painon.

Marjo Huhtala heitti Twitterissä haasteellisen kysymyksen:


Tässä mennäänkin henkimaailman puolelle, sillä se on todellakin makukysymys. Markkinoinnissa ja viestinnässä luodaan kirjalle visuaalisilla valinnoilla ja sommittelulla kuten kuvalla, väreillä ja fonteilla visuaalinen konsepti, jonka kohderyhmän edustaja eli lukija tunnistaa muutamassa sekunnissa omaan mielikirjallisuudenlajiin kuuluvaksi.



Teoksen visuaalinen konsepti



Kirjan kannella, esittelytekstillä ja sisällöstä nostetuilla ydinviesteillä on väliä

siinä vaiheessa, kun teosta markkinoidaan ja myydään lukijoille. Mainitsin esimerkiksi onnistuneesta kirjataiteesta tietokirjan Taivas + helvetti, jonka visuaalinen konsepti jatkuu onnistuneesti myös verkkosivuilla ja blogissa.

En koe olevani henkilö, joka lukee kokemuksia yrittäjyydestä. Mutta nähtyäni niteen kirjakaupassa ja -messuilla, sen väri ja fontit vetivät minua puoleensa ja saivat selaamaan teosta. Sisältöä tutkiessani laitoin merkille myös taiton ja kuvien laadukkuuden. Selailu johti siihen, että luin ko. teoksen ja jopa inspiroiduin suosittelemaan sitä yhteisöpalveluissa.



D-pokkarikonseptin tarina


Työskentelin Kustannus Oy Duodecimissa, joka kustantaa mm. terveydenhuoltoalan oppikirjoja. Saimme markkinoinnissa tehtäväksi luoda konseptin, jolla myytäisiin jo ennestään julkaistuja suuren yleisön terveysaiheisia tietokirjoja pokkaripainoksina. Tavoitteena oli saada lukijoiksi laajempi kohderyhmä kuin yleensä terveysaiheisilla kirjoilla on.

D-pokkarien visuaalisen ilmeen loi palkittu AD Jesper Vuori, joka toi tietopokkariin tyylikkyyttä ja huumoria sarjakuvakuvituksen hengessä. Muotoilimme myös teosten nimet uudelleen. Pitkät, polveilevat nimet lyhennettiin yhteen otsikkoon, jota selitettiin alaotsikolla. Takakansi- ja esittelytekstit pidettiin napakoina. Tuloksena oli houkuttelevan näköinen tietopokkari, joka varmasti löysi lukijoikseen niitäkin, jotka eivät olisi ko. teosta selailleet kovakantisena versiona.



Verkossa visuaalisuudella on väliä


E-kirjaa markkinoidessa visuaalisuudella on yhtä suuri merkitys kuin painetussakin kirjassa. Kuvitus- ja promootiokuvilla, videoilla ja verkkosivusuunnittelulla luodaan teosta tukemaan digitaalinen maailma, joka jatkaa sen visuaalista tarinaa verkossa.

E-kirjan markkinoinnissa kannattaa ottaa oppia musiikkiteollisuudesta. Ennen digiaikaa fyysisen tallenteen kansitaide jatkoi musiikin kertomaa tarinaa. Nykyään ladataan kappaleet ja albumit verkosta, mutta visuaalisuus on edelleen tärkeää artistin brändäyksessä, verkkosivustossa, blogissa ja videoilla.

1.12.2013

Kirjabloggarit jakavat lukemisen iloa

Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi marraskuussa blogimainontasäännöt tavoitteenaan luoda pelisäännöt bloggaajien ja yritysten väliselle yhteistyölle sekä auttamaan kuluttajaa erottamaan journalistinen sisältö mainonnasta:

”Blogin lukijalle ei saa jäädä epäselväksi, milloin kyseessä on bloggaajan oma mielipide ja milloin yrityksen maksama mainos. Yritys ei voi pyytää, että bloggaaja kirjoittaa sen tuotteesta tai palvelusta ilman, että mainitsee saaneensa yritykseltä palkkion tai tuotelahjan”, toteaa kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen. 

Hienoa, että kieltämättä villiin ja usein piilomainontaa sisältävää blogijournalismiin saatiin jonkinlainen ohjenuora. Tosin vaatimus merkinnästä herättää ihmetystä. Jos antaa blogissaan kielteisen palautteen tuotteesta/palvelusta, niin onko se enää mainos? 

”Olennaista on, että bloggaaja mainitsee tuotteiden yhteydessä yrityksen nimen ja että on saanut tuotteen yritykseltä lahjaksi tai arvioitavaksi.”

Blogimainonnan pelisääntöjä kirjabloggareiden osalta kommentoitiin tuoreeltaan mm. Sallan lukupäiväkirjassa ja Kirjasfäärissä.


Myös lehtiarvostelut ovat osa markkinointia


Kustantamot ovat kautta aikojen lähettäneet uutuuskirjansa lehtien toimituksiin arvosteltavaksi. Varsinkin naistenlehdissä moni arvostelu on pikemminkin ollut lyhyt kirjan esittely, joka sinällään kävisi markkinointitekstistä ja ahkerasti näitä lehtien kehuvia lausahduksia on kirjojen kansiin ja mainoksiin painettukin. 

Syy, miksi toimituksilta ei ole moista merkintää vaadittu kirja-arvostelun yhteydessä, on ollut luottamus journalismin itsesääntelyyn ja journalistin ohjeiden noudattamiseen. Koska kustantaja vastaa julkaisun sisällöstä, on luotettu siihen, että jutut ovat käyneet toimituksessa ankaran sisältötarkistuksen. Myös printtiä koskee vaatimus erottaa toimituksellinen artikkeli mainoksesta tai advertoriaalista.


Yhteistyö ei aina ole ongelmatonta


Bloggarit kokoontuvat 21.11.2013 Kiseleffin kauppiastaloon puhumaan bloggaamiseen liittyvistä aiheista esim. sisältömarkkinoinnista ja kaupallisuudesta blogeissa sekä bloggarin roolista mediasisällön tuottajana. 

Tapahtumassa kävi ilmi, että yhteistyö yritysten ja bloggareiden välillä ei ole aina ongelmatonta. Joskus bloggarit ovat kokeneet myös joutuneensa painostuksen kohteeksi yritysten taholta.

Valaiseva esimerkki oli, kun eräs kustantamo käytti kirjabloggari Salla Brunoun tekstiä lupaa kysymättä omilla verkkosivuillaan. Sosiaalisen median aikana plagiointiyritykset tulevat nopeasti ilmi. Hienoa, että kustantamo ja kirjabloggari saivat asian sovittua.


Kirjabloggareita mollataan syyttä


Pohjolan Sanomien kulttuuritoimittaja Hannu Sarrala tylytti kirjabloggareita kolumnissaan

”Mitä nämä kirjabloggaajat ovat? Jos on uskomista Kirjailijaliiton puheenjohtajaa Tuula-Liina Varista, he ovat spesialistien paikan anastaneita jokapaikanhöyliä ja rajattomasti mielipiteitä jakavia peukuttajia, jotka keittävät mutuhuttua.”

Pahinta oli, että kirjoittaja ei ilmeisesti ole lukenut yhtään kirjablogia vaan luotti Kirjailijaliiton puheenjohtajan Tuula-Liina Variksen arvioon heistä. 

Oma mielipiteeni kirjabloggareista on: he jakavat lukemisen iloa ja vertaiskokemuksia muiden lukijoiden kanssa. Siitä syystä he ovat kustantamoiden ja kirjailijoiden tärkeää sidosryhmää, jotka tekevät tunnetuksi tuntemattomampiakin teoksia ja tekijöitä.

Kyseessä ei ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan joukko erilaisia kirjallisuuden rakastajia. Toiset lukevat ja bloggaavat harrastuksekseen, toiset työskentelevät ammatikseen kirjojen parissa. 

Näen, että kirjabloggarit palvelevat tavallista lukijaa, kun taas kritiikki/arviointi palvelee kirjailijaa.


Kun kritiikki kertoo enemmän egosta


Kun yhä harvempi lukee sanomalehtiä ja niiden kirja-arviointeja, sitä useampi seuraa verkossa kirjablogeja ja niiden suosituksia. Enkä ihmettele, jos sanomalehtikritiikki tarkoittaa tämänkaltaista ”kettuilua”, mitä Pasi Ilmari Jääskeläisen teos Sielut kulkevat sumussa sai osakseen.

Olen sen verran lapsellinen, että kuvittelen kritiikin tarkoittavan jotakin sellaista, joka auttaa kirjailijaa kehittymään työssään paremmaksi, näkemään tekstinsä heikkoudet ja vahvuudet. En kerta kaikkiaan ymmärrä, ketä palvelee kritiikki, jossa lytätään armotta toisen teos.

Jos olet kiinnostunut saamaan lukuvinkkejä ja levittämään omaa lukemisen iloasi, seuraa Facebookissa ja Twitterissä esimerkiksi:

https://www.facebook.com/Kotimaiset.kirjablogit

https://www.facebook.com/kirjavinkit

23.11.2013

Pinterest tuo liikennettä myös kirjaverkkokauppaan

Hämmästyttävää, kuinka vähän verkossa kirjoja myyvät kustantamot, kirjakaupat ja e-kirjajakelijat hyödyntävät kuvienjakopalveluita kuten Pinterest tai Instagram. Hanna Puro bloggasi siitä, miten Visuaalinen web vauhdittaa kaupankäyntiä verkossa. Suurin käyttäjäryhmä ovat naiset, jotka muutenkin vastaavat kotitalouksien hankinnoista:


"Kuvienjakopalvelujen innokkaimpia käyttäjiä ovat tunnetusti naiset (Pinterestissä 85% ja Instagramissa 83%), jotka myös useimmiten tekevät ostopäätökset. Nämä kaikki edellämainitut asiat tekevät Instagramista ja Pinterestistä ylivoimaisen paikan brändeille, ja sen kyllä näiden palvelujen kuvavirroista huomaa."

Pinterest on ilmainen ja helppo tapa tuoda lisää kirjaostajia suoraan kustantamon omaan verkkokauppaan tai muuhun verkkokirjakauppaan. "Pinnauksiin" voi lisätä hashtagit eli tunnisteet, joita myös Googlen hakukone tukee hakutuloksissaan.

Tee Pinterestiin lukuvinkkejä ja suositteluja


Koostin aikoinaan Loistopokkareissa kotisivuille lukuvinkkejä. Nyt nämä lukuvinkit olisi helppo laatia omaan Pinterest-tauluun eri aiheiden alle esim. Isälle, Äidille, Joululahjaksi, Finlandia-ehdokkaat ja suorat linkit kansikuvista ostopaikaan. Itse olen viime aikoina laiskasti päivittänyt omaa Pinterest-tiliäni, mutta olen sinnekin laatinut kirjasuositteluja. Myös kirjabloggauksia tai blogisuositteluja voi ”pinnata” omaan tauluun.

Pinterestin etuja

  • Helppokäyttöinen
  • Visuaalinen
  • Mahdollisuus jakaa ”pinnauksia” Facebookiin ja Twitteriin
  • Helppo ”pinnata” suositteluja eteenpäin
  • Voi lisätä myös videoita
  • Nyt suomenkielisenä versiona

Kun haluat syventää tietoa Pinterestin eduista, lue Hanna Takalan mainio bloggaus Kuinka Pinterest ohjaa verkkosivuillesi ja Johanna Hurmerinnan selkeät ohjeet siitä, miten aloittaa Pinterestin käyttö.

Löysin Pinterestistä ainoastaan Klaava Median profiilin ja taulun. Jos tiedät muita Pinterestiä hyödyntäviä kotimaisia tai ulkomaisia kustantamoita, verkkokirjakauppoja tai e-kirjajakelijoita, niin lisää ne kaikkien hyödyksi ja iloksi kommenttikenttään. Kiitos jo etukäteen :-)

13.11.2013

Readberry sähköistää lukemisen

Miehet Readberryn takana:
Jarkko Ylikoski (vas.) ja Mikko Aarne (oik.)
Tapasin Readberryn kaverit lounaalla. Ehdotin tapaamista, sillä kiinnostuin heidän start-up-yrityksestään ja halusin tietää siitä lisää. Readberry on kotimainen palvelu, jossa voi ostaa tai vuokrata e-kirjoja ja lukea niitä omilla tunnuksilla millä tahansa laitteella. Konseptiin kuuluvat lisäksi esilukijat, jotka johdattavat uutuuskirjan pariin. Teosta voi kommentoida myös keskustelupalstalla.

Readberry sai alkunsa, kun Jarkko Ylikoski ja Mikko Aarne saivat tarpeekseen omasta työstään ja halusivat tehdä jotakin muuta, jolla olisi merkitystä. Jarkko on koulutukseltaan psykologi ja työskennellyt yli 10 vuotta Nokialla käytettävyystiimissä ja B2B-markkinoinnin puolella. Mikko on ollut töissä kustantamoissa, mm. kustannuspäällikkönä Gummerus Kustannus Oy:ssä.


Start-up vaatii runsaasti hikipääomaa


Toisiinsa he tutustuivat jo yliopistolla ja ystävyys on jatkunut musiikin parissa, sillä molemmat soittavat samassa bändissä. ”Olemme humanisteja, emme insinöörejä,” Jarkko toteaa. Heillä oli yhdessä kehitteillä monta yritysideaa, mutta e-kirja-alusta oli niistä realistisin. Mikko toi tiimiin kustannusalan osaamisen, Jarkko kokemuksensa IT-alalta. Syntyi Readberry.fi. 

Tällä hetkellä yritykseen antaa ”hikipääomaa” myös kolme muuta osakasta. Readberry on sinällään matalan riskin yritys, sillä se ei vaadi juuri muuta investoitavaa kuin raakaa työtä: pitää tehdä koodia, pitää testata käytettävyyttä ja neuvotella sopimuksia.


Readberryn valikoima on henkilökohtainen


”Readberry syntyi vahvasta sisäisestä tarpeesta ja fiiliksestä, että jokin on muuttumassa,” Mikko kertoo, ”E-kirjat kilpailevat kaiken sähköisen julkaisemisen kanssa. Se, valitseeko luettavakseen bloggauksen sijaan verkkolehden artikkelin tai e-kirjan on kiinni myös käytettävyydestä. Siitä, että sisältö on helposti saatavilla ja että se toimii se kaikilla laitteilla. Readberry.fi toimii. Tämä on ollut alusta asti visiomme.”

Mikko vastaa valikoimasta. Ideoita on kysytty ja saatu myös esimerkiksi esilukijoilta. Jarkkokin on ehdottanut mukaan pari bisneskirjaa. ”Mikko on kyllä mahtava suosittelemaan kirjoja, ”Jarkko hehkuttaa, ”Moni kirja on avautunut ihan eri tavalla, kun Mikko valottaa kirjan juonta ja rakennetta.” 

Readberry avautui tämän vuoden alussa ja sai huimaa nostetta toisen start-upin, Long Playn julkaisemasta kohuartikkelista Himasen etiikka. E-kirjojen lisäksi palvelussa voi lukea myös aikakauslehti Imagen artikkeleita sekä kirjallisen aikakauskirjan Grantan novelleja.

Utelen, että onko suunnitelmissa tarjota e-kirjan julkaisualustaa omakustantajille tai harjoittaa omaa e-kirjan kustannustoimintaa. ”Ei ole. Olemme jakelija ja valitsemme parhaat palat muilta julkaisijoilta tai kustantajilta, ” tulee vastaus yhteen ääneen.


Kustantajat ottivat hyvin vastaan


”Meidät otettiin kustantamoissa vastaa ihan yllättävän hyvin. Kirja-alalle kaivataan uusia ideoita sekä innovatiivisia lähestymistapoja. Readberryn konsepti ja Mikon tunnettuus kustannusalalla on madaltanut kynnystä lähteä mukaan. Joku muu jakelija olisi voinut saada tylympää kohtelua,” Jarkko summaa.

”Sähkökirjat on ruvettu ottamaan kustantamoissa vakavasti. Nykyään on erikseen e-kirjoihin keskittyneitä tuotepäälliköitä ja vastaavia, joiden kanssa neuvotellaan jakelusopimukset,” Mikko toteaa.


Kirja-alan kriisi, onko sitä?


”Kyllä on. Se liittyy enemmän koko media-alan kriisiin eli tapaan kuluttaa eri sisältöjä. Kirja-alalla ei ole ollut musiikkimaailman piratismiongelmaa, joka olisi pakottanut uudistumaan. Mutta kirja-alalla kaikki ilmainen sähköinen lukeminen on vastaavassa asemassa kuin piratismi musiikissa: Sen sijaan että luettaisiin vaikeasti saatavia ja maksullisia kirjoja, luetaan ilmaista blogitekstiä, Facebookia ja uutisvirtaa. Tablettien ja älypuhelinten yleistyessä median kulutus edelleen muuttuu. On tarjottava helppo, kätevä ja houkutteleva vaihtoehto, jonka parissa kuluttaa aikaa,” Mikko virkkaa.

”Kustantamot myös miettivät, täytyykö heidän omistaa kaikki tuotannontekijät. Nythän kustantamot ovat täyden palvelun taloja, jotka ovat tarjonneet lähes kaiken kirjan saattamisesta painokuntoon eli kustannustoimittamisen, graafiseen suunnittelun ja markkinoinnin. Kirja-alan kriisistä kustantamot selviytyvät keskittymällä kirjailijoihin, sisältöön ja sen kustannustehokkaaseen jakeluun sekä sisältömarkkinointiin. Kivijalkakauppojen on tarkkaan mietittävä, mitkä ovat niiden vahvuuksia marketteihin, verkkokauppoihin ja e-jakelijoihin verrattuna ja yritettävä niiden pohjalta löytää oma asiakaskuntansa, joka on varmasti tulevaisuudessa huomattavasti pienempi kuin nykyinen,” Mikko pohtii.


Mitä Readberry on viiden vuoden päästä?


Jarkko ja Mikko vastaavat: ”Readberry on jotakin sellaista, jonka ihmiset ovat ottaneet hyvin vastaan ja palvelun kautta sekä luetaan että julkaistaan hyviä juttuja.”

30.10.2013

Hei, pidetään e-kirjamessut!

Kävin viime viikonloppuna Helsingin Kirjamessuilla ja huomasin, että messut olivat kyllä suuremmat, mutta kustantamoita oli vähemmän kuin ennen. Eikä se ollut mikään ihme. Olen tehnyt markkinointia kustantamoissa ja hoitanut myös messujärjestelyjä. Tiedän, minkä summan keskisuuri kustantamo panostaa kirjamessuviikonloppuun. 

Summa on noin 10 000 euron paikkeilla. Tällä summalla katetaan messuosallistumisen maksut, osaston suunnittelu ja rakentaminen, messutyöntekijöiden palkat, maksuliikenne, ohjelmaan osallistuvien kirjailijoiden ja haastattelijoiden palkkiot ja kestitsemiset, mainonta sekä kirjalogistiikka. Messukulujen kattamiseksi on myytävä aikamoinen läjä kirjoja. Ihmettelen, miten se saadaan 2-5 euron hintaisilla kirjoilla onnistumaan.


Kirjamessuohjelmaa oli paitsi lavoilla, myös kustantamoiden osastoilla. Toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjailijahaastatteluita jäi kokematta messuhälinässä ja tungoksessa. Jalkoja pakotti, janotti ja istumaan ei päässyt. Jotenkin tuntui, että messujen pääasia eli kirjat ja kirjailijat jäivät kaiken sen messuamisen alle.


Miten tuoda e-kirjat esille messuilla?


Twitterissä käytiin viikonloppuna keskustelua siitä, miten e-kirjat voisivat näkyä kirjamessuilla tai kirjakaupoissa. Jotenkin ajatus tuntui keinotekoiselta. Miksi e-kirjoja pitäisi myydä fyysisesti, jos ne ovat digitaalisia tuotteita? Vaatiiko kirjamessujen järjestäminen megahallin vai voisiko kirjatapahtuman järjestää verkossa, kuten @JPeterF twiitissään ehdotti?






Tänä aamuna luin Someco Oy:n bloggauksen Striimaus välittää tapahtumat ja tunnelmat etäälle ja ihmettelin, miten vähän sekä Turun että Helsingin Kirjamessuilla käytettiin hyväksi suoraa videostriimiä. Yle lähetti ohjelmaa omalta lavaltaan ja satunnaisesti messujen muilta ohjelmalavoilta, mutta kustantamoiden omilla osastoilla tätä mahdollisuutta ei käytetty hyväksi. Kun kirjailijan haastattelua olisi striimattu suorana verkkoon, olisi samalla myyty hänen teostaan e-kirjana. Myöhemmin tallennetta olisi jaettu kustantamon kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.


Kuinka e-kirjatapahtuma järjestetään?


Jos halutaan tehdä e-kirjasta yhtä vetovoimainen ja tunteita herättävä tuote kuin painetusta kirjasta, se tarvitsee ympärilleen messujen kaltaista nostetta, joilla saadaan kontaktia kirjailijaan ja hänen teoksiinsa. Pitää siis järjestää e-kirjamessut!

  • Hankitaan tila, oli se sitten kahvila tai kustantamon oma tila.
  • Hankitaan kirjailijoita haastateltavaksi ja hyvä haastattelija.
  • Hankitaan yhteistyökumppani, joka hoitaa haastattelujen videostriimauksen ja tallennuksen.
  • Hankitaan osallistujiksi kuluja jakamaan mm. e-kirjakustantamoita, kirjaverkkokauppoja, julkaisupalveluita tms. tarjoavia yhteistyökumppaneita. Huom! Kirjaverkkokauppojen chat-asiakaspalvelijat olkoot valppaina palvelemaan messuyleisöä.
  • Hankitaan paikalle myös oikeaa yleisöä tuomaan tunnelmaa.
  • Hankitaan sosiaalisen median kuratoija välittämään e-kirjamessujen tunnelmia.
  • Perustetaan tapahtuma, päätetään päivämäärä, mainostetaan tilaisuutta ja pidetään e-kirjamessut verkossa!

27.10.2013

Kaikki kirjailijat voisivat tehdä sofioksaset

Miten niin voisivat? En viittaa tässä Sofi Oksaseen kirjailijana vaan yrittäjänä. Lahjakkuutensa ansiosta hänellä on vetovoimainen tuote eli kirjalliset teokset sekä vetävä henkilöbrändi. Sofi ilmaisi julkisesti tyytymättömyytensä tapaan, jolla kustantamo hänen tuotteitaan markkinoi niin kotimaassa kuin ulkomailla.  

Näyttävän kustantamon vaihtamisen ohella hän perusti oman yrityksen, Silberfeldt Oy:n, joka keskittyy kirjojensa pokkaripainosten tuottamiseen. Hän osti myös oikeudet pitkään Suomessa kiellettyjen kirjojen listoilla olleeseen Aleksandr Solženitsynin teokseen Vankileirien saaristo. Yrittäjänä hän nauttii työnsä tuloksista: Sofi julkaisee kovakantiset teoksensa valitsemiensa kustantamoiden kautta ja taskukirjapainokset oman yrityksensä kautta.


Vapaudu apurahoista Sofin tapaan


Hänen ei tarvitse tehtailla apuraha-anomuksia vaan voi elää työnsä tuotoilla. Haastatteluissa hän myös julistaa, että tärkeintä on suhde lukijoihin ja hän vaalii niitä kiertämällä ympäri Suomea ja ulkomailla. Hän tietää, että on turhaa luoda suhteita vain kirja-alan toimijoihin, sillä he eivät osta hänen teoksiaan vaan saavat ne yleensä ilmaiseksi tai tuntuvilla alennuksilla. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä Boknäsin kanssa ja suunnitellut kirjakarusellin. Tällä toiminnallaan hän on osoittanut tukensa painetulle kirjalle.

Sofi valitsee myös vain ne yhteistyökumppanit, joiden kanssa haluaa todella työskennellä. Nykyisen kustantamon, Liken, hän valitsi siksi, että siellä työskentelee arvostamansa kustannustoimittaja Harri Haanpää ja tiedottamisensa hoitaa pitkän linjan kirja-alan viestintäammattilainen, Katri Wanner, joka saneerattiin aikoinaan ulos WSOY:n YT-neuvotteluissa.

Mitä Sofi Oksanen tekee oikein?


  • Hänellä on vetovoimainen tuote ja henkilöbrändi
  • Hän tajusi, että voisi elää oman työnsä tuotoilla vähentämällä tehottomia välikäsiä
  • Hän perusti oman yrityksen
  • Hän valitsee vain parhaat yhteistyökumppanit
  • Hän on tunnistanut, että suhde lukijaan eli ostajaan on tärkeintä yrittäjälle
  • Hän arvostaa lukijoitaan ja luo sekä ylläpitää heihin suhteita

Miten kirjailija voisi tehdä sofioksaset?


Elisalla, joka myy eri kustantamoiden e-kirjoja, on nykyään Kirjoita itse -palvelu, jonka kautta voi kuka tahansa julkaista e-kirjan ja saada sen myyntiin Elisan kautta. Palvelu mainostaa itseään näin: ”Me hoidamme kirjan taittamisen ja julkaisun, eikä tämä maksa sinulle mitään. Elisa tilittää sinulle osuutesi kirjasi myyntituloista. Voit itse markkinoida kirjaasi.”

Tämä tuo monelle sisällöntuottajalle uuden mahdollisuuden julkaista kustannustehokkaasti oma e-kirja ja saada se myyntiin tunnettuun jakelukanavaan. Helppous tuo myös vastuun: enää kirjailija ei voi ulkoistaa kirjamarkkinointia kustantamolle, vaan hänen on itse luotava suhteet lukijoihin ja edesautettava teoksen myyntiä. Toisaalta, jos hallitsee esimerkiksi sosiaalisen median ja yhteisön rakentamisen hyvin, kannattaa säästää välikäsissä ja tehdä se itse. Työkalut on nyt annettu käteen.

Seuraavaksi bloggaan aiheista: Saako kustantamo päättää siitä, mitä haluan lukea? Onko kustantamon logo aina merkki kirjallisuuden hyvästä laadusta?

26.10.2013

Julkistamo on visio kirjamediasta

Kesälomalla lorvailin sohvalla ja annoin mieleni leijailla, kun äkkiä se iski: ajatus palvelusta, jota olen kaivannut, mutta jota ei vielä ole olemassa.

Jouduin tai pääsin aikoinaan kirja-alalle parikymppisenä asioimalla ahkerasti lähiantikvariaatissa. Omistaja pani merkille, mitä luin ja tiesi, että minulla oli iästä huolimatta asiakaspalvelukokemusta ja oikea asenne. Niinpä minut palkattiin tiskin yli. 11 vuoden aikana luin paljon kirjoja ja sarjakuvia sekä keskustelin niistä asiakkaiden kanssa. Rakastin teoksia, mutta vielä enemmän rakastin sitä sosiaalisuutta, joka liikkeessä vallitsi. Tutustuin moniin ihmisiin ja kuulin heiltä hienoja tarinoita.

Mihin tarpeeseen julkistamo vastaa?


Vietän nykyisin paljon aikaa verkossa. Siksi olen kaivannut kirjan ympärille keskittynyttä kotimaista sosiaalista mediaa, jossa voisin antikvariaattiaikojeni tapaan keskustella kirjoista, ostaa ja arvostella niitä, julkaista omia tekstejäni ja jopa myydä niitä sekä mainostaa ja markkinoida tuotoksiani. Lisäksi haluaisin katsella videoita, joissa haastatellaan kirjailijoita tai lähetetään suoraa lähetystä kirja-alan tapahtumista.

Lisäksi toivoisin, että media palvelisi myös kirjailijaa tai muun kirjallisen sisällön tuottajaa kokoamalla yhteen perinteiset kustantamon palvelut niin, että yhdestä paikasta tavoittaisi kirja-alan yrityksiä ja yrittäjiä eli kirjapainoja, graafisia suunnittelijoita, kustannustoimittajia, kirjoittamiskouluttajia, kielenkääntäjiä, agentteja, kirjamarkkinoinnin sekä tapahtumatuotannon ammattilaisia.

Julkistamo palvelisi yhteen kokoavana verkkomediana tavallisia kuluttajia, harrastukseksi ja ammatikseen kirjoittavia sekä kustantamoita ja muita tekijänoikeuksien haltijoita.

Sähkökirjat kaipaavat potkua pokkareiden tapaan


Kirja-alan palvelut ovat tällä hetkellä keskittyneet painetun kirjan ympärille. Sisällön saattaminen kirjojen kansiin ja kuluttajalle asti sisältää monta vaihetta ja välikättä, jotka vaikuttavat kirjan hintaan korottavasti. Kirjan hinta on sillä tasolla, että keskituloinenkin kakistelee kassalla maksaessaan. Hinnan noususta huolimatta kenelläkään kirja-alan toimijalla ei mene hyvin. Myyntikatteet pienenevät ja henkilökuntaa joudutaan vähentämään.

Julkistamon toimintamallissa kustantamo ei vastaa enää kaikesta siitä, mistä sen on perinteisesti odotettu vastaavan. Idea on sama kuin aikoinaan Taskukirja Loisto Oy:ssä, joka julkaisi loistopokkareita. Yritys keskittyi ydinosaamiseen eli markkinointiin ja ulkoisti kaikki muut toiminnot. Loistopokkareissa työskenteli koko sen toiminta-ajan vain kaksi henkilöä. Siitä huolimatta yritys tuotti kuukausittain 10 pokkaria lähes 10 toimintavuoden aikana.

Taskukirja Loisto Oy perustettiin aikoinaan neljän kustantamon toimesta tehostamaan pokkarituotantoa sekä jakelua. Yritys piristi pokkarimarkkinoita ilman, että kovakantisen kirjan myynti laski. Nykyistä pokkarikulttuuria ja -tarjontaa ei olisi olemassa ilman Loistoa. Olisiko nyt aika luoda kustannustehokas toimintamalli sähkökirjan tuottamiselle, jakelulle ja kuluttamiselle, joka samalla loisi liiketoimintamahdollisuuksia sen ympärille tuotetuille palveluille? Olisiko jo sosiaalisen median ajan kustantamon eli julkistamon aika?

22.10.2013

Mikä on kirjan normaalihinta?

Kirjabloggarit tempaisivat 3.9.2013 tukikampanjan, jossa teemana oli ostaa normaalihintainen kirja ja esitellä se blogissaan. Tavoitteena oli tukea kustannusalaa ja kirjakauppoja. Ajatus oli kaunis, mutta älytön.

Ensimmäisenä silmiini särähti termi ”normaalihintainen”. Kirjalla ei ole normaalihintaa. On olemassa kustantajan määrittelemä suositushinta, josta jälleenmyyjät koosta ja määräävästä markkina-asemastaan riippuen kiristävät alennusprosentteja siirtäen ne suoraan myyntikatteeseensa. On selvää, että suuret kirjakauppaketjut saavat suuremmat alennukset, jota perustelevat suuremmilla ostomäärillä. Pienillä kirjakaupoilla ei ole tätä neuvotteluasemaa. Siksi niiden myymät kirjat ovat yleensä kalliimpia kuin ketjumyymälöissä.

Vierailin eri blogeissa päivän aikana ja moni bloggari hehkutti ostaneensa kirjan Suomen suurimmista kirjakauppaketjuista. Tämä ei ole huono asia, ottaen huomioon, minkä määrän libristejä eli kirjakaupan ammattitaitoisia myyjiä ne työllistävät. Mutta jos oikeasti olisi haluttu tukea reilun kaupan hengessä kirjamyyntiä, olisi kirja pitänyt ostaa pienestä, itsenäisestä kirjakaupasta, joka sinnittelee suuriensuomalaisten ja akateemisten varjossa. Näitäkin on vielä Suomessa, vaikka kirjojen verkkokauppa vie yhä useampaa kirjakauppojen hautausmaalle.

Kuinka paljon sinä maksaisit kirjasta?


Osta normaalihintainen kirja -päivä herätti kysymyksen: ”Kuinka paljon minä maksaisin kirjasta?” Yritin herätellä Facebookissa keskustelua aiheesta ja pari kustannusalan henkilöä uskalsikin kommentoida.  Ehdotin: ”Maksaisin 10 € kovakantisesta, 5 € pokkarista ja 10 € kuukaudessa E-kirja-palvelusta, jossa voisin lukea teoksia Netflix-tyyppisessä kirjamediassa.”

Sain vastauksen: ”Ei tuolla yksikään kustantamo elä.” Ei eläkään. Miksi siis toimintamallia, josta kukaan ei hyödy tai saa voittoa, jatketaan? Kirjakaupoilla menee yhä huonommin, kun kirjamyynti siirtyy verkkoon. Miksi? Siksi, että kustantamot saavat paremmat myyntikatteet niistä kirjoista, joita myyvät omilla kauppapaikoillaan.

Jo kauppaoppilaitoksen markkinoinnin perusteissa opitaan hintajouston periaate: mikä on se hinta, jolla saadaan optimaalinen määrä tuotetta/palvelua myytyä asiakkaalle kannattavasti. Menestys on yhdistelmä tehokasta tuotantoprosessia, onnistunutta hinnoittelua sekä kustannustehokasta jakelua.

Pelastuuko kustannusala normaalihintaisilla kirjoilla?


Kriisi on mahdollisuus tehdä toisin ja oppia toisenlaisia, ehkä parempia toimintamalleja. Kirjan ympärille on muodostunut palveluita, toimintoja ja rakenteita, joiden etujen mukaista on hidastaa esimerkiksi sähkökirjan kuluttajaystävällistä hinnoittelua. Joistakin tuotantoprosessin välikäsistä on luovuttava tai niiden on kehitettävä edelleen palveluita, jotka tukevat digitaalista julkaisemista. Tekemistä on myös sähkökirjan arvonlisäverotuksen kanssa, joka tällä hetkellä on Euroopan korkein, peräti 24 %.

Tässä prosessissa kannattaa kustantamon muodostaa faniensa kanssa vahva yhteisö ja pyrkiä vuorovaikutukseen säännöllisesti ostavan asiakkaan kanssa, ei vain kirjalogistiikkaa tai jälleenmyyntipaikkaa tarjoavan yrityksen kanssa.

Seuraavaksi varmaan tempaistaan ja vietetään Pelastetaan libristit! -päivää, jonka tuotolla tuetaan uhanalaisten kirjakaupan myyjien uudelleenkouluttautumista kirjaverkkokauppojen chat-asiakaspalvelijoiksi.